Okei tästä se lähtee. Mulla alkoi vuoden kestävät graafisen suunnittelun ja kuvallisen viestinnän opinnot Helsingissä 19.8. klo. 10.00. Sinä maanantaiaamuna mä kuitenkin heräsin omasta sängystä tutussa talossa Mikkelissä. Missä meni vikaan? Koko kesän mulla on ollut vähän ristiriitaiset ajatukset Helsinkiin muuttamisen kanssa. Tutusta ja turvallisesta kaupungista lähteminen oli samaan aikaan sekä siistiä että pelottavaa. Vaikken oiskaan kokenut kaikkea sitä muutto-/asettautumis- ja elämisrumbaa siellä itekseen, se ei vaan tuntunut oikeelta vielä tässä vaiheessa mun elämää. Voin kuitenkin ajatella itteni Helsingissä tulevaisuudessa. Ehkä vuoden tai parin päästä. Mutta en nyt. Nyt mun paikka on täällä.
Ai että mitäkö mä sitten teen ens vuoden? Näin alkuun hoidan keskeneräiset asiat pois mun kalenterista. Parin lukioaineen uusimista ja tanssidiplomin loppuunsaattamista syksyllä. Myös avoimessa amk:ssa opiskelu ja töiden hakeminen on mun to do-listalla. Omistaudun tanssille ja kavereiden vietäväks, sillä ne on ne asiat jotka saa mut aina hymyilemään. Näiden juttujen jälkeen mä oon avoin kaikille mahdollisuuksille. Mun opintojen suunnasta oon kuitenkin 98 % varma, ellei mitään radikaalia muutosta tapahdu mun pään sisällä. Kuvat, värit ja tekstit on nähtävästi se mun juttu.
Ja mitä tähän blogiin tulee, mä kadotin hetkellisesti mun inspiraation, ja ehkä hyvä niin. Joskus on pakko huilia tärkeistäkin asioista. Mulla oli kesällä niin paljon muuta tekemistä, että saattoi kulua yli viikko etten käynyt bloggerissa. Mä unohdin hetkeks sen, mikä pitää mut joka päivä järjissäni. Kamera on maannut hyllyssä niin kauan pölyyntymässä, että ihan hävettää. Nyt mun päätösten myötä tunnen, kuinka se inspiraatio hiipii hitaasti mutta varmasti tähän hommaan. Alotin sen uuden bannerin kasaamisella, joka tuntu taas niin vapauttavalta. Mä oon taas innostunut syksystä, kauniista kuvista, pehmeistä neuleista ja Kings of Leonista. Mä tiedän olevani elossa. Mä tunnen sen. Joskus se ei vaan oo niin helppoa.
Pienoista videoo mun ja Maisan kuvausretkestä viime viikolta! Hengailua kameroitten kanssa parhaassa seurassa ja käppäilyä ympäriinsä auringonlaskussa. Ihana ilta kaiken kaikkiaan, pakko tehä enemmänkin tällasia mennään-mihin-mieli-tekee-reissuja!
Odotus palkitaan. Tuon kyseisen paidan metsästäminen alkoi yli kuukausi sitten, kun löysin sen kesäkuun Trendistä. Meinasin epätoivoisena tilata Romwelta samanlaisen, kun näin sen ekan kerran Youtube meikkigurun päällä. Onneks ei tarvinnu lähtee maailman toiselta puolelta ostamaan, sillä tuo yksilö ootti yks päivä mua kiljuen H&M:n vaaterekissä. Mua oikeesti pelottaa miten pärjään ens vuoden, kun suurin osa rahoista menee vuokraan ja ruokaan, enkä saa enää tuhlata niitä kaikkiin ihanuuksiin, joista voisin vaikka nyt ohimennen mainita vaatteet ja kengät. Tilannetta ei auta sekään, että asutaan Helsingissä, mikä tarkottaa taas sitä että kauppoja on aiiiiivan liikaa tällaselle pikkukaupungin kasvatille. APUA.
Elämäni parhaat festarit takana huippuporukalla, eikä mulla oo yhtään kamerakameralla otettua kuvaa tapahtumasta! Tässä vaiheessa kiitän niitä älykkäitä ihmisiä, jotka keksi yhdistää kameran puhelimeen. Kiitos siis siitä. 30 Seconds to Mars ja Paramore, monta vuotta oon oottanu että noi bändit näkisin muualtakin kun youtubesta, ja hyvin odotetun ajan jälkeen mun odotus palkittiin. Vaikka toinen bändeistä onkin muuttanut hieman kokoonpanoaan, molemmat oli niin hyviä ku saatoin unelmoida. Ja Jared Leto... Ah, tarvitaanko sen täydellisyyden kuvaamiseen ollenkaan sanoja! Vaikka converseista löytyykin hiekkaa vielä seuraavat kaks viikkoo, oli joka hetki sen arvosta. Tosi hyvin järjestetty festari ja menisin kyllä heti uudestaan. Ens kesää siis odotellessa! Yllä olevat kuvat saattaa viitata siihen että löysin festaripäivien välissä myös jotain kotiin viemisiä. Vaikka alet oli just alkanut, en jaksanut kauaa penkoa vaatekauppoja, vaan tarkastelin ne vaan päälisin puolin. Ihmisiä oli kun muurahaisia ja vaatteita sitäkin enemmän. Stockalla sain kulutettua kuitenkin mun just saadut muutaman kympin palkat noihin MACin kosteusvoiteeseen ja meikkivoiteeseen. Olin jo etukäteen päättänyt, että kun seuraavan kerran asioin Helsingissä käyn nappaamassa mukaani kyseisen meikkivoiteen, jota oon youtubessa meikkigurujen nähny palvovan. Istahdin sitten joksikin aikaa meikattavaksi, ja myyjän kehuja ja neuvoja noudattaen otin kyseisen kosteusvoiteenkin matkaani. Harvemmin käytän kerralla 70 euroa meikkeihin, mutta tällä kertaa olin varma etten tulis tällä kertaa pettymään. Arvostan myyjiä jotka ei myy sitä ensimmäistä ja kalleinta vaihtoehtoa, vaan oikeesti etsii asiakkaalleen parhaiten soveltuvan tuotteen. Sellasta asiakaspalvelua saa nykyään harvoin, ja oon happy että semmosia myyjiä vielä löytyy!
Onnellisena mutta väsyneenä isken vielä loppuun parit kuvat Instagramin ihmeellisestä maailmasta kuluneelta viikonlopulta. Huippua alkavaa viikkoa kaikille!