29. marraskuuta 2013

Back to the future

Pari viikkoo sitten kävi jotain ihan kamalaa, mitä ei todellakaan tajua ennen ku se omalle kohdalle sattuu. Se asia, minkä otat esiin heti ensimmäiseksi aamulla, ja viimeisenä illalla. Äläkä yritäkään, ettet muka tiedä mistä puhun. Nimittäin niinkin hirvittävästä asiasta, kuin mun puhelimen varastamisesta. Kyllä, se tuntu kidutukselta! Alku panikoinnin ja suurten etsintäoperaatioiden jälkeen mun oli pakko tyytyä vanhaan nokiaan, jonka tavallista näyttöä yritin vanhasta tottumuksesta näppäillä. Kuulen vieläkin näppäinten naputuksen mun päässä, kun lähettelin kavereille tekstiviestejä. Instagramin, vinen ja facebookin selaamisen sijaan mä pelasin matopeliä. Nostalgiaryöppy vei mut takasin ylä-asteelle, millon mun querty-näppäimistö puhelin oli supa cool.

Toisaalta tää tapahtu aika hyvään aikaan, sillä tän puhelinvierotuksen aikana tajusin kuinka paljon joku iphone vie aikaa ja huomiota. Ensimmäiset päivät halusin koko ajan puhelimen olevan mun näköpiirissä, ja jos se ei ollut, iski paniikki. Loppuajasta saatoin kuitenkin unohtaa sen kotiin, kun lähdin kaupungille hoitamaan asioita; enkä edes huomannut sitä ennen kotiin tuloa. Myönsin myös vihdoin äitille olevani puhelinriippuvainen… Olit oikeessa koko ajan, nyt tajuun sen! 


IMG_9772M IMG_9780M

Nyt kuitenkin pääsin takaisin nykyaikaan, ja räpläämään uusinta iPhonea kultaisilla yksityiskohdilla. Vaikka pääsinkin vanhasta nokiasta eroon, aattelin silti pitää joitakin tottumuksia sen saralta. En pidä puhelinta koko ajan kädessä mahdollisten viestien varalta (hups, pari kertaa saatoin syyllistyä tähän jo..), uskon että se selviää siellä laukussa vähän aikaa yksinkin ilman sen kummempaa näpertelyä. Huomasin muutaman kerran erityisesti kavereiden seurassa, kuinka vaikeaa se puhelin on pitää siellä laukussa esim. syömisen aikana. Ravintolassa pöytään istuessa molemmat kaverit otti puhelimet pöydälle automaattisesti, eikä sitä edes huomattu ennekuin joku sanoi siitä ääneen (kuulostaako tutulta M ;) ). 

Tiedän, kuinka moni ihminen on puhelinriippuvainen, enkä myöskään tuomitse sellaista (been there, done that). Tiedän myös, kuinka tärkeä se voi olla, mutta omasta mielestäni ystävät voittaa älypuhelimet 100-0. Siks yritän muuttaa omaa puhelinkäyttäytymistä paremmaks, ja haastan jokaisen tän jutun lukeneen älypuhelimen omistajan jättämään puhelimen ainakin kerran kotiin tai edes toiseen huoneeseen. Niin vaikeelta kuin se kuulostaakin, takaan, että teillä on alkuvaikeuksien jälkeen vapautuneempi ja energisempi olo. Hyvää perjantaita kaikille!

9 kommenttia:

  1. voi ei, missä se puhelin varastettiin :o

    VastaaPoista
  2. harmi että sun puhelin varastettiin, mut onneks siitä sit seuras jotain hyvääkin (:
    ittelläni ei ees puhelinta oo kun se sano ittensä irti kolmisen viikkoa sitten, älypuhelinriippuvaiset kaverit vaan ihmettelee miten selviin elämästäni :D ihan hyvin tähän asti mut pelottaa sitten kun se oikee hädän hetki tulee ja kännykkää ei oo :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo toisaalta harmittaa, mutta toisaalta taas ihan hyvä juttu :D nii ihmeen hyvin pärjää kuitenkin ilman puhelinta, vaikka sitä ei nykypäivänä uskois!

      Poista
  3. mäkin oon puhelinriippuvainen, mutta esim. ravintolassa en voi sietää sitä, että otetaan ne puhelimet esille :-D se on kauheen näköstä ku näkee kaveriporukan, mut ei ne juttele, vaan on kännykällä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo sama, aina siitä puhutaan kuinka kauheeta ja tyhmää se on ku ravintolassa kaveriporukalla kaikki selailee puhelimia, mut aina ne vaan jostain siihen pöydälle ilmestyy :D

      Poista
  4. heheee XD hitsivie miitukka, puhut kyllä niin asiaa! voiskohan se ipsuvaras pöllii myös mun htc:n? :D

    VastaaPoista
  5. I want this wallpaper. Where can I find? Please help me!!

    VastaaPoista